Kauhajoen traaginen kouluampuminen on hyvä esimerkki taas siitä, kuinka nuoria kohdellaan ja jätetään oman onnensa nojaan. Tämäkin kaveri varmasti olisi jo tarvinnut apua aiemmin, kukaan ei vaan kuullut hänen hätähuutoaan. Varmasti tapauksen selvittelyn jatkuessa, todetaan surullisesti, kuinka hän oli mielenterveysjonossa, mutta hän ei saanut apua. Tämä on siis vain minun olettamus, mutta jos vanhat merkit paikkaansa pitään, niinhän aina käy. Nuorisopsykiatriaan ja ennaltaehkäisevään toimintaan pitäisi kuntien ja valtion panostaa todella paljon. Nuoret ovat aika yksin ongelmiensa kanssa ja kukaan ei heitä kuuntele. Ja sitten aina tapahtuu tällaista kauheata.

Huvittaa tuo median tyyli - media kysäisi sisäasiainministeriltä "aiotteko te nyt erota ministerin tehtävästä, jos todetaan, että poliisi on tehnyt arviointi virheen". Mielestäni tämä ei ole ollenkaan meidän sisäasiainministerin vika, on syytä jossain ihan muualla. Turha lähteä syyttämään yhtä ainoaa henkilöä tässä tapauksessa.

    Noniin, nyt sain vihdoin ja viimein vaaliblogin toimimaan, joten nyt sitä tekstiä alkaa tulemaan! :)

Tähän blogiin on tarkoitus kirjoitaa ajatuksia ja kannanottoja yhteiskunnallisista asioista ja avata ihmisten silmiä ja avata uusia keskusteluja ja karsia ihmisten ennakkoluuloja pyörätuolilla liikkuvia ihmisiä kohtaan.